Käkisalmi-säätiö on julkaissut kokoomateoksen käkisalmelais-heinolalaisen runoilijan Valto Saran tuotannosta. Säkeitä ja sanoja siirtokarjalaisille -kirja kuvaa sodan runtelemaa Käkisalmea ja evakkojen matkaa ja elämää sodanjälkeisessä Suomessa.
– Emme olisi ikinä uskoneet kirjahanketta käynnistäessä, että julkaisemme yli 80 vuotta vanhoja kertomuksia, jotka ovat tänä päivänä ajankohtaisempia kuin koskaan, kertoi kirjahankkeen vetäjä Kari Kaikkonen Käkisalmi-säätiöstä Heinolassa järjestetyssä julkistamistilaisuudessa.
– Valto Sara on koonnut runoihin ja kirjoituksiinsa tapahtumien ja ajan kuvaukset vastaavanlaisesta todellisuudesta, jota nyt seuraamme medioista Ukrainasta, sanoi Kaikkonen.
Valto Saran kokoomateoksen sisällöt on valittu yhdessä Valto Saran lasten, Eskon ja Sirpan kanssa. Kirjan ulkoasun on suunnitellut ja toteuttanut Armas Lähteenkorvan piirroskuvia ja ornamenttejä hyödyntäen Päivi Kaikkonen Heinolasta. Kirjan on kustantanut Käkisalmi-säätiö.
Valto Sara tunnettiin kulttuurihenkilönä Heinolassa ja kirjallisuuspiireissä kansallisestikin, mutta hänen elämäänsä ja tekemisiä on kuvattu kirjallisesti sangen vähän. Myös lasten tiedot isänsä varhaisemmista ajoista varsinkin Käkisalmen ajoilta ovat olleet niukkoja, koska Valto Sara nukkui pois lasten ollessa vielä hyvin nuoria.
Kirjan johdanto-osaan on koottu lyhyt kuvaus Valto Saran lapsuudesta ja nuoruudesta Käkisalmessa samoin kuin hänen sanomalehtimiesurastaan. Tiedot on löydetty Kansallisarkiston digiarkistoon tallennetuista Käkisalmen Sanomista, Laatokka- ja Käkisalmelainen-lehdistä, jotka muutama vuosi sitten digitoitiin ja avattiin vapaaseen käyttöön.
Valto Sara aloitti kirjallisen tuotantonsa ensin salanimellä, koska nuoren miehen kirjallisille harrastuksille hymyiltiin Käkisalmessa 1920-30 luvulla. Hänen nimensä oli aiemmin Waldemar Sandberg, hän syntyi 24.3.1907 Sippolassa ja muutti perheensä mukana Käkisalmeen jo imeväisikäisenä. Hän nukkui pois sairauden murtamana kotonaan Heinolan kirkonkylässä 18.6.1967.
Sanoja ja säkeitä siirtokarjalaisille kokoomateos koostuu Valto Saran Käkisalmen Sanomiin tehdyistä runoista ja tarinoista, jotka kuvaavat talvisodan käynnistymisen aikaa, sotaa ja jatkosodan päättymistä sekä uutta elämää evakossa Heinolassa. Teksteissä on vahvasti esillä Karjalasta luopumisen tuska ja sopeutuminen uuteen elämään.
Valto Sara toimi sotien jälkeen Heinolassa sanomalehtimiehenä ja päätoimittajana Käki-säätiön julkaisemassa Käkisalmelainen lehdessä, josta on myös poimintoja kokoomateoksessa.
Sara viljeli myös pientä kotitilaa Heinolan maalaiskunnassa Kotajärven rannalla.
Kirjaan on otettu mukaan myös kaksi pientä Saralta aikaisemmin julkaistua runokirjasta; Kipin kapin ja Hilpatapaa. Kissan ja koiran koskettavasta evakkomatkasta kertovaa Kipin kapin runokirjaa kuvittaa Armas Lähteenkorvan tekemät piirroskuvat. Hilpatapaa runot on kirjoitettu taidokkaasti Karjalan murteella ronskia huumoria heittäen.
– Valto Sara käsitteli teksteissään vaikeitakin kokemuksia ja tuntoja, mutta hänellä oli kyky rakentaa niistä positiivista tulevaisuuden kuvaa. Valto Saralla on ollut karjalaisten keskuudessa suuri merkitys ihmisten henkisen kestämisen kannalta ja uuden elämän rakentamisessa sotien jälkeen, kuvasi Kari Kaikkonen Saran tuotantoa.
Esko Saran mukaan Valto Sara suorastaan inhosi pinnallisia esiintymisiä ja elämänmuotoja. Sara ei viihtynyt julkisuudessa, vaikka hänellä oli laaja ystäväpiiri, joka kokoontui usein Saran kotiin.
– Kotimme ovet Heinolassa olivat aina auki vieraille. Muistan, kuinka aikuiset kävivät tuvassa monia syvällisiä, filosofisia keskusteluja. Taisi tästä taidosta jotain periytyä myös meille lapsille, kertoi Esko Sara.
Lämminhenkisessä julkistamistilaisuudessa Heinolan kirjastossa tunnelmaa kohotti Maaret Aarvalan kanteleella soittama Konevitsan kirkonkellot ja Valto Saran tyttären, Sirpa Saran esittämä laulu; Siel suvi vaa on, joka on Valto Saran säveltämä ja sanoittama kappale.
Musikkiesityksiä täydensi vielä Erkki Heiskasen lausumat Valto Saran runot juuri julkaistusta kirjasta.
Valto Saran tuotantoa
Karjalaisii juttuloi. Lausuntarunoja. Karisto 1928.
Lähellä maata. Lausuntarunoja. Karisto 1932.
Laulu Kannakselle. Runoja. WSOY 1941.
Kipin kapin. Runotarina Nallen ja Millen evakkomatkasta. Karisto 1956.
Hilpatapaa! Runoja. Karisto 1964.
Sanoja ja säkeitä siirtokarjalaisille. Käkisalmi-säätiö 2022