Käkisalmi-säätiö juhlisti historiansa 70-vuotista taivalta useilla tapahtumilla Heinolassa. Juhlatapahtumat alkoivat Karjalaisen naisen ääni -näyttelyllä jo toukokuun lopulla Heinolan kaupunginkirjastossa. Samainen näyttely nostetiin esille myös Syrjälä-saliin Jyränkölään 70-vuotisjuhlien ajaksi.
Näyttely kuvasi elävästi karjalaisia naisia rakentamassa suomalaista yhteiskuntaa 100 vuotiaassa Suomessa. Näyttelyn kokosi ja sen esittelystä huolehti Käkisalmen Kaupungin Rouvasväen Yhdistys.
Käkisalmi-juhlat käynnistyivät lauantaina 9. kesäkuuta säätiön järjestämällä juhlaseminaarilla, jossa esiteltiin laajasti Käkisalmen alueen historiaa.
Alustajina tilaisuudessa olivat geologi Matti Saarnisto, arkeologi Pirjo Uino, teologi Jaakko Ripatti ja tutkija Marja Huovila.
Geologi Matti Saarnisto valotti esitelmässään Vuoksen vesistön syntyä ja tutkimusta jääkaudesta aina nykypäivään saakka. Saarnisto itse on tutkinut Vuoksen vesistöä Suomen ja geologisen tutkimuslaitoksen toimesta yksin ja yhdessä venäläisten kanssa.
Vuoksi kuului aikanaan samaan vesialueeseen Päijänteen vesialueen kanssa, kunnes se jakaantui Kymijoen vesistöksi ja Saimaaksi. Vuoksen virtaukset ovat vuosituhansien aikana muuttuneet Karjalassa voimakkaasti, se on asettunut nykyiseen uomaansa Neva-joen puhjettua Suomen lahteen Taipaleen joen haettua uuden uoman.
Arkeologi Pirjo Uino esitteli alustuksessaan Käkisalmen ja Suotniemen alueella tehtyjä arkeologisia kaivauksia. Ne ovat paljastaneet sen, että Käkisalmen alueella on ollut merkittävää asutusta jo 1200-luvulta lähtien. Pirjo Uino on saanut Käkisalmi-säätiöltä apurahan, jolla hän jatkaa tutkimusryhmänsä kanssa Karjalasta saatujen näytteiden tutkimusta tarkempien tietojen kokoamiseksi.
Teologi Jaakko Ripatti valotti seminaariyleisölle käkisalmelaisten evakuointia Karjalasta toisen maailmansodan puhjettua vuonna 1939. Kirkolla oli merkittävä rooli siirtokarjalaisten sijoittamisessa ja kotouttamisessa tynkä-Suomeen, sillä kirkonkirjoja pidettiin yllä aina siirtolaisten osalta aina vuoteen 1948 saakka.
Tutkija Marja Huovila toi evakkolaiset lähemmäs tätä päivää ja Heinolan seutua kertomalla siitä, kuinka Heinolan seutu otti vastaan omaa väkilukuaan suuremman joukon karjalaisia, joista valtaosa oli käkisalmelaisia.
Samaan aikaan seminaarin kanssa järjestettiin Jyränkölän monitoimitila Heimossa lapsiperheille Piirakkapaja, jossa Heinolan karjalaseuran naisjaosto opasti perheiden pienimpiä piirakoiden valmistuksessa.
Käkisalmi-juhlien lauantai-iltaa vietettiin säätiön tarjoamassa ilmaiskonsertissa Heinolan Lyseonmäen koululla. Konsertissa kuultiin muun muassa käkisalmelaisten säveltäjien tuotantoa Heinolan musiikinystävien puhallinmusiikkiorkesterin esittämänä.
Käkisalmi-juhlien pääjuhla käynnistyi sunnuntaina jumalanpalveluksella, jonka jälkeen tehtiin kunniakäynti Karjalaan jääneiden muistomerkille kirkkopihassa.
Jyränkölän juhlasali täyttyi täpötäydeksi juhlaväestä. Tervehdyssanoissaan Eeva-Liisa Poutanen totesi, että Käkisalmi-säätiö on tehnyt vuosikymmeniä pyyteetöntä työtä käkisalmelaisten ja heidän perillisten yhteistyön ylläpitämiseksi. Säätiön toiminta jatkuu vahvana ja sille on tarvetta myös tulevaisuudessa.
Koskettavia evakkokohtaloita juhlavieraille kertoivat Leena Oikarinen ja Leena Kärävä-Lindgren karjalaisella murteella sävytettynä.
Käkisalmi säätiö 70-vuotta juhlassa ansioituneille säätiön toimijoille luovutettiin Karjalan liiton ansiomerkkejä. Ansiomerkit luovutti Karjalan liiton kunniapuheenjohtaja Markku Laukkanen yhdessä Käkisalmi säätiön varapuheenjohtaja Marja Huovilan kanssa.
Karjalan liiton kultaisen ansiomerkin saivat Veikko Orpana, Leena Kemppinen ja Erkki Heiskanen. Tapani Ampiala sai Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin ja säätiön puheenjohtaja Sakari Oka vastaanotti Karjalaisen Siirtoväen Muistomitalin.
Käkisalmi säätiön muisti vielä Käkisalmi-aktiivi Liisa Vehkasaloa, jolle ojennettiin 65-v. synttärilahjaksi Käkisalmen isännänviiri.
Käkisalmi-säätiön 70-vuotisjuhlien juhlapuheen piti kansanedustaja ja monivuotinen Karjala liiton puheenjohtaja Markku Laukkanen.
Laukkanen nosti puheessaan esille karjalaisuuden voiman, joka elää ja näkyy edelleen laajasti yhteiskunnan eri alueilla. Karjalaiset eivät vilkkaina ihmisinä jääneet odottelemaan sodan jälkeen kotouttamistaan, vaan he olivat itse aktiivisia kaikilla elämän osa-alueilla. Näin he ottivat paikkansa uudistuvassa Suomessa ja toteuttivat yhdessä kantasuomalaisten kanssa historian suurimman siirtolaisten sijoittamisen ja asuttamisen.
Pääjuhlan musiikkitarjonta oli vertaansa vailla, laulantaa juhlassa esittivät Heli Heikkilä ja Hannele Koskinen ja juhla päättyi salonkiorkesteri Golden Monreposin konserttiin, jossa solistina oli Hannu Lehtonen.