Käkisalmi, Приозерск (Priozersk) on Vuoksen pohjoisen haaran suistossa, Laatokan rannalla sijaitseva kaupunki Venäjällä. Käkisalmi sijaitsee Suomen sodan jälkeen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella Karjalan kannaksella.
Käkisalmi toimii nykyään Käkisalmen kunnallispiirin keskuksena, josta on rautatieyhteydet Pietariin ja Hiitolan kautta Sortavalaan.
Käkisalmen historia ulottuu aina 1200-luvulle saakka. Tarujen mukaan Käkisalmen nimi sai alkunsa siitä, että kaupunki perustettiin siihen, missä kuultiin ensimmäisen kerran käen kukkuvan.
Kaupunki linnoitettiin 1200-luvulla ja se oli 1400-luvulla Novgorodin ruhtinaskunnan toiseksi suurin kaupunki.
Ruotsi valtasi Käkisalmen vuonna 1580 ja ruotsalaiset rakensivat kaupunkiin uuden linnoituksen. Käkisalmi sai vuonna 1618 kaupunginoikeudet. Venäjä sai kaupungin taas haltuunsa vuonna 1721. Vajaan sadan vuoden kuluttua vuonna 1812 Käkisalmi liitettiin osana vanhaa Suomea Suomen suuriruhtinaskuntaan.

Suomen itsenäistyessä Käkisalmesta muodostui merkittävä liikenteen keskus Karjalaan, Laatokan rannalle Vuoksen suistossa. Käkisalmeen syntyi myös varhaista puunjalostusteollisuutta kuten Waldhofin selluloosatehdas sekä useita sahoja.

Käkisalmesta muodostui myös merkittävä kulttuurikeskus, jossa syntyi ja kehittyi useita suomalaisia kulttuuripersoonia kuten Erik Melartin, Martti Joenpolvi ja Ture Ara.
Kaupunkia ympäröi väkirikas Käkisalmen maalaiskunta, jonka kylistä ajettiin säännöllisiä laivareittejä kaupunkiin. Maalaiset toivat tuotteita myytiin kaupungin torille aamulaivalla ja iltalaivalla he palasivat kotikylilleen. Erityisen vilkasta liikenne oli Käkisalmen kuuluisten markkinapäivien aikana.

Ennen Käkisalmen kohtaloksi muodostunutta toista maailmansotaa kaupungissa asui jo 5 000 henkeä ja maalaiskunnassa vielä enemmän.
Käkisalmen maa-alueet jäljelle jääneine kiinteistöineen luovutettiin jatkosodan päätteeksi Neuvostoliitolle ja sittemmin ne siirtyivät Nyky-Venäjän hallintaan.

fiFinnish
fiFinnish