Käkisalmi-juhlat 2019 järjestettiin kaksipäiväisenä tapahtumana kesäkuun toisena viikonvaihteena Jyränkölän tiloissa.
Oheistapahtumina järjestettiin edellisen vuoden tapaan perheille ja erityisesti perheen pienimmille Piirakka-paja Heimon tiloissa. Lauantaina ja sunnuntaina oli Syrjälän salissa esillä säätiön 70-vuotisjuhlia varten toteutettu Evakkonäyttely: Käkisalmesta Heinolaan. Lauantaina illalla järjestettiin vielä Heinolan kirkossa yhteislauluilta, jonka juontajana toimi Reijo Pajamo.
Käkisalmi-juhlat alkoivat Jyränkölän juhlasalissa pidetyllä Kansanlaulu messulla, jonka toteuttivat pastorit Jouni Heiskanen ja Timo Lavoila sekä kanttori Leo Niemelä ja suntio Sanna Mörsky.
Kirkonmenojen jälkeen tehtiin perinteinen kunniakäynti Karjalaan jääneiden muistomerkille kirkkopuistossa.
Ruokailun ja kirkkokohvien jälkeen aloitettiin pääjuhla Käkisalmi-säätiön hallintoneuvoston puheenjohtajan Sakari Okan käsillä kävelyllä. Oka voitti aikaisemmin tänä vuonna käsilläkävelyn Suomen mestaruuden.
Juhlien tasokkaasta ohjelmasta vastasivat käkisalmelaislähtöinen Steppi-Duo Step Two: Ilmo Simonsen ja Karoliina Heiskanen sekä kitaraa ja kontrabassoa soittaneet Mattias ja Tomas Törn.
Juhlapuheen piti Mikkelin kulttuuri- ja museojohtaja Matti Karttunen. Karttunen nosti puheessaan esille perinteiden ja oman suvun historian tuntemisen merkitystä ihmisille. – Jossain vaiheessa elämässä nämä asiat nousevat esiin ja niiden merkitys kasvaa, ennusti Matti Karttunen.
Juhlien päätteeksi Viipurin Lauluveikot esittivät juhlavieraille keväisiä lauluja ja tunnettuja klassikkoita.
Päätössanat juhlassa esitti Heinolan kaupunginahallituksen puheenjohtaja Kirsi Lehtimäki. Lehtimän päätössanat tämän sivun lopussa.
Katso juhlien kuvagalleria alla.
Heinolan kaupungin tervehdys juhlaväelle
Heinolan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kirsi Lehtimäki
Arvoisa juhlaväki!
Kiitos kutsusta ja mahdollisuudesta tuoda juhlaan terveiset Heinolan kaupungilta.
Tänään voin todeta, että Heinolalla on ollut etuoikeus olla käkisalmelaisten kaupunki. Nyt kamppailemme koko Suomessa aivan erilaisten ongelmien parissa kuin käkisalmelaisten saapuessa Heinolaan. Tuolloin jokaisen työpanosta tarvittiin. Jälleenrakentamisen vuosina syntyivät suuret ikäluokat. Raskaista menetyksistä huolimatta rakennettiin yhdessä parempaa huomista.
Evakkomatkalle lähteneet joutuivat jättämään kodin, tutun elämän ja paljon aineellista omaisuutta Karjalaan. Nyt vuosikymmenien jälkeen näemme, että paljon saitte otettua matkaan. Rakkauden kotiseutuun olette siirtäneet eteenpäin sukupolvien ketjussa.
Perinteet, osaamisen ja sinnikkään yrittelijäisyyden otitte mukaanne. Aineeton pääoma on säilynyt sydämissä, muistoissa ja elämänasenteessa. Uskon myös, että elämänusko säilyy ja kasvaa tarinoissa.
Olette onnistuneet tavoitteessanne, jonka luin säätiön säännöistä. Olette vaalineet ja vaalitte karjalaista yhteishenkeä ja tuette toisianne. Pystytte antamaan myös taloudellista tukea. Teette arvokasta työtä. Kiitos siitä!
Omat juureni ovat syvällä eteläpohjalaisuudessa. Äidilläni oli lämmin suhde karjalaisuuteen, koska hänen perheensä asui Ilmajoella karjalaiskylän naapurissa Ilmajoen Munakassa. Paappani oli sähkömies – ei maanviljelijä. Se teki heistä erilaisia pohjalaisyhteisössä. Äitini perhe oli myös muuttanut naapurikunnasta Ylistarosta Ilmajoelle. Siitä syystä hekin olivat evakkojen tapaan tulvaveden tuomia ja asustivat naapureina.
Heinolan ja Lahden seudulla karjalaisuus ja karjalaisten perinteiden vaaliminen näkyvät edelleen. Teillä on siinä vahva rooli. Viisikymppisenä olen herännyt pohtimaan, etten ole tarpeeksi kertonut perheeni tarinoita lapsille ja lapsenlapsille. Onneksi ehdin vielä korjata virheitäni. Nyt tiedän, että lapsena kuullut tarinat ovat arvokasta pääomaa.
Osallistuin vuosi sitten Runoa ja räsyraitaa- taidetyöpajaan, jonka ohjasi heinolalainen toimittaja ja artesaani Kaisa Hako. Viiden naisen porukassa leikkasimme matonkuteet vanhoista vaatteista, lakanoista, pyyhkeistä ja kaikesta matonkuteeksi kelpaavasta. Kudoimme ja kirjoitimme runoja. Syntyi mattoja, joista löytyi elämän värejä ja runoja naisen elämästä. Räsymatossa on jotain ainutlaatuista.
Nyt Heinolassa on käynnistynyt parivuotinen Kudottu elämä –hanke, jossa tallennetaan vielä elossa olevien karjalaisten evakkojen ja heidän jälkeläistensä käsityömuistoja ja -taitoja. Idean takana on Heinolan museossa muistelutyön ohjaajana toimiva Henna Paasonen, joka sai idean Kaisan vetämästä taidetyöpajasta.
Elokuussa Kaisa Hako vetää tarinallisen räsymattotyöpajan. Muistoja kerätään tänä ja ensi vuonna. 2021 on suunnitteilla kulttuurihistoriallinen käsityönäyttely ja kirja. Hankkeen aineisto luovutetaan aikanaan Heinolan museolle ja Suomen käsityömuseolle. Olen erityisen iloinen, että tätä elämänmakuista työpajakonseptia käytetään myös karjalaisen perinteen tallentamiseen.
Viime viikolla reissailin Euroopassa ja mietin siellä juhlaanne ja säätiönne työtä. Piipahdin Wienissä omalaatuisen arkkitehdin ja taiteilija Hundertwasserin museossa. Taulujen seassa oli ajatelmia, joista yksi vapaasti suomennettu:
”Jos ei kunnioita menneisyyttä, kadottaa tulevaisuuden. Jos tuhoaa juurensa, menettää kasvun.”
Kiitos tähänastisesta ja menestystä tulevaan
Kirsi Lehtimäki