Käkisalmi-säätiön lokakuussa järjestämä Heimoseminaari keräsi Heinolan WPK-talon täpötäyteen karjalaisesta kulttuurista kiinnostuneita kuulijoita.
Samalla WPK-talon Heimopäivä käynnisti Karjalaisten Heinola-tiedon keruuprojektin, jonka tarkoituksena on koota evakkojen tekemiset yksiin kansiin kirjaksi lähivuosien aikana.
Ilahduttavaa tapahtumassa oli erityisesti se, että seminaariin osallistui myös nuoremman sukupolven edustajia.
Heimopäivän vierailevien alustajien esitykset aloitti Heinolan kaupungin historian vuodesta 1900-1939 kirjoittanut historioitsija Rauno Endén. Hän kertoi, että Heinola oli jo ennen Talvisodan alkua merkittävässä roolissa Karjalasta tulleiden pakolaisten vastaanottamisessa.
Talvisodan aikana 7 500 henkeä Heinolaan
– Ensimmäinen erä karjalaisia saapui Heinolaan junalla jo 11. lokakuuta 1939, yhteensä lähes 1 500 henkeä. Heidät majoitettiin kouluille ja seminaarille. Lotat ja naisten vapaaehtoisen työpalvelun naiset huolehtivat majoituksesta ja muonituksesta. Heinolan kirkossa järjestettiin karjalaisille jokailtaiset hartaushetket.
–Talvisodan aikana siirtoväestö siirretiin turvaan maaseudulle sen jälkeen, kun heille oli ensin saatu hankittua kaupunkilaisilta talvivarusteet. Myös Viipurin hovioikeus siirtyi sodan alta ensin Heinolaan seminaarille ja myöhemmin Kuopioon.
– Talvisodan aikana ja heti sen jälkeen Heinolan läpi kulki 7 500 Karjalan pakolaista. He jatkoivat Heinolasta matkaa Itä-Hämeen maaseudulle ja laajemmin ympäri Suomea.
Jatkosodan jälkeen karjalaista siirtoväkeä saapui noin 1 700 henkeä, ja vielä vuonna 1947 runsaat 1 000 henkeä. Näin Heinolan väkiluku lähes kaksinkertaistui evakkojen myötä, kertoi Rauno Endén.
Kuuntele Rauno Endenin esitys podcastina.
Pakkolähtö Karjalasta
Historioitsija Katja Tikka on kirjoittanut Karjalan liiton historian, joka julkaistaan keväällä 2023.
Oikeustieteen tohtori Katja Tikka kertoi alustuksessa karjalaisten evakuoinnin toteuttamisesta ja uudelleensijoittamisesta valtakunnallisesti.
– Ensimmäisessä vaiheessa karjalaisia tuotiin länteen kaikkiin niihin paikkoihin, mihin junalla pääsi, koska väestö piti saada pois nopeasti sodan jaloista. Kaiken kaikkiaan väkeä tuotiin kanta-Suomeen yli 400 000 henkeä.
– Heistä noin 230 000 henkeä palasi jatkosodan aikana takaisin Karjalaan ja he ehtivät rakentaa osittain kotinsa uudelleen lähes kolmen vuoden aikana, kunnes lopullinen lähtö Karjalasta tuli eteen Karjalan alueiden luovutusten yhteydessä, kertoi Katja Tikka.
Karjalan menettäminen oli kovaakin kovempi paikka evakoille. Vilkkaat ja puheliaat karjalaiset eivät olleet joka maakuntaan tervetulleita eikä maiden pakkolunastukset evakoille helpottaneet kotoutumista.
Katja Tikan mukaan Karjalan pakolaiset odottivat pitkään, että Neuvostoliitto palauttaisi valtaamansa alueet takaisin Suomelle. Valtiovalta tuki turhaa odotusta säilyttämällä muun muassa luovutetun Karjalan kunnat kirjoissaan, jonka perusteella Karjalan evakot saattoivat äänestää menetetyn kotikuntansa vaalipiirissä.
Karjalan pitäjät lakkautettiin virallisesti vuosia sodan jälkeen ja niiltä jäänyt varallisuus sallittiin siirrettäväksi perustettaville säätiöille ja pitäjäyhdistyksille.
Kuuntele Katja Tikan esitys podcastina.
Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen poistaminen kartalta
Heimopäivän kolmas alustaja, historioitsija Teemu Keskisarja valotti käkisalmelaisten kohtaloita vuosisatojen saatossa.
– Käkisalmen alue oli asuttuna vuosisatoja ennen toista maailmansotaa. Se oli merkittävä paikka Novgorodin tasavallan aikana, jolloin Käkisalmi kuului Novgorodin valtapiiriin. Silloin Korelan nimeä kantanut kaupunki oli Novgorodin ruhtinaskunnan toiseksi suurin kaupunki.
– Vaikka alueella oli jo 1200 luvulta lähtien linnoitus, niin sotia ja taisteluja siellä käytiin harvoin. Käkisalmen huono satama-alue, maan kohoaminen ja Suomen historian varhaiset sodat kanta-Suomen puolella vaivuttivat Käkisalmen rauhalliseen uneen. Neva oli Karjalan merkittävin vesiväylä Laatokalta merelle, selvitti Keskisarja Käkisalmen varhaishistoriaa.
Keskisarjan mukaan Neuvostoliiton puheet Leningradin alueen turvallisuuden varmistamisesta olivat samanlaista retoriikkaa mitä Venäjä harjoittaa nyt Ukrainasta.
– Stalinin tavoitteena oli siirtää Suomen raja Tornionjokeen ja ottaa Suomen pitemmälle kehittynyt teknologia ja luonnon varat haltuunsa, tähtäimessä puunjalostusteollisuus ja mm. Petsamon nikkelikaivokset. Tässä se ei kuitenkaan onnistunut suomalaisten taistelutahdon ansiosta, sanoi Keskisarja.
Keskisarja nosti esiin alustuksessaan suomalaisten lempeyden venäläisiä kohtaan, vaikka Neuvostoliitto kohteli Suomea kaltoin. Kun Neuvostoliitto hajosi ja rajat avautuivat, niin suomalaiset veivät venäläisille leipää ja auttoivat heitä rakentamaan vanhaa Karjalaa uudelleen. Tämä on ollut Keskisarjan mukaan hyvä esimerkki rauhaa rakastavasta ja lempeästä Suomen kansasta.
Kuuntele Teemu Keskisarjan esitys podcastina.
Seminaarin alustusten jälkeisessä paneelikeskustelussa arvioitiin kamarineuvos Kari-Paavo Kokin opastamana karjalaisten vaikutusta ja elämään niin Heinolassa kuin Hämeessä. Kotiutuminen ei aina ollut helppoa, mutta silti Heinolan kaupunki sai karjalaisista valtavan piristysruiskeen, joka näkyi teollisuudessa, kaupassa ja kulttuurielämässä.
Lisätietoja Karjalaisten Heinola-hankkeesta
Kari Kaikkonen
saatio@kakisalmi.fi
Käkisalmi-säätiö